You have not saved your changes!

S-sarja, W116 (1972 - 1980)

Täysin uudenlainen S-sarjan auto esiteltiin Frankfurtin autonäyttelyssä syksyllä 1972. Se korvasi edellisen mallisarjan W108-109. Kehittely oli aloitettu jo v. 1966, jolloin vanha S-sarja oli vasta tullut markkinoille. Tämähän perustui W111 sarjaan, joka oli suunniteltu jo 1950-luvulla.

W116 oli suuri harppaus modernimpiin autoihin. Suunnittelussa käytettiin jo tietokonetta. Tehdas investoi runsaasti tuotantolinjoihin, käsityön osuus väheni. Autossa oli huomattava määrä uusia ominaisuuksia ja parannuksia myös turvallisuutta ajatellen. Kori oli vahvistettu, polttoainetankki siirretty taka-akselin päälle. Korin muotoilu oli vaikuttava, keula uuden tyyppinen valoineen,leveämpine maskeineen. Oli yhteisiä piirteitä 107 sarjan kanssa, mm. uurretut takavalojen lasit, jotka säilyivät kaikissa MB-malleissa 90-luvulle. Muotoilussa oli mukana Bruno Sacco, joka sittemmin vastasi 80-luvun mallisarjojen suunnittelusta.

Teknisesti auto oli edistyksellinen. Moottorit olivat tosin perua edellisistä mallisarjoista. Ajo-ominaisuuksia oli parannettu oleellisesti. Etupyörien ripustukset kaksoistukivarsin ja jarrutuksen nyökkäysvaimennin olivat huippunopeasta kokeilumallista C111. Takapyörien ripustus kuitenkin W115- ja 107-tyyppien diagonaali-heiluriakseli, lisävarusteena tilauksesta maavaran säätö ja lukkoperä. Huippumalli 450 SEL 6.9:ssä oli hydropneumaattinen jousitus. Ensimmäisenä maailmassa oli lisävarusteena vuodesta 1979 alkaen ABS-jarrut. Manuaalivaihteisto oli valinnainen, automaatti vakio.

Autoa ylistettiin maailman parhaaksi ja 450 SEL valittiin vuoden autoksi Euroopassa vuonna 1974. Vertailutesteissä se päihitti lähes joka suhteessa mm. Rolls Royce Silver Shadown. 280 SE voitti BMW 3.0:n. Amerikkalaisilla ei ollut mitään mahdollisuuksia pärjätä.

Ominaisuuksien lisäksi auton laatu oli ylivoimainen. Löytyi riittävästi voimaa ja erityisesti ajomukavuutta, mm. sisätilojen hiljaisuutta. Ajaminen oli helppoa, ohjaus kevyt, auto kääntyi pienessäkin tilassa. Meno oli vakaata autobaanoilla.

Kulutuslukemat luonnollisesti olivat melko korkeat ja öljykriisi yllätti maailman pilviin nousseine polttoainehintoineen. Siitä huolimatta mallisto meni hyvin kaupaksi, varsinkin USA:ssa, mutta jouduttiin tekemään moottoritehojen suhteen kompromisseja kovien saastemääräysten takia. Esimerkiksi autoihin oli asennettava pakolliset päästöjen vähennyslaitteet.

Myös turbodiesel-malli 300 SD valmistettiin Amerikan vientiin. Malliskaala oli melko laaja: syyskuussa 1972 tulivat 280 S, 280 SE ja 350 SE, muutama kuukausi myöhemmin 450 SE, 450 SEL ja 350 SEL. Vuonna 1974 tuli 280 SEL.Syyskuussa 1975 450 SEL 6.9 ja 300 SD vuonna 1978.

Varustevalikoima oli myös laaja. Perusmalleissa oli vain välttämätön. Runsailla lisävarusteilla esim. 280 mallien hinta saattoi lähes tuplaantua. Varsinkin ilmastointi oli kallis. Tietysti saattoi valita sähkötoimiset lasit, kattoluukun ja esim. automaattiantennin. Sisutusvaihtoehtoja löytyi, mm.nahkaa ja velouria.

W116-korisia autoja on siis monenlaisia. Halutuin keräilymalli on ehkä 450 SEL.Värit ovat makuasia, niissä riitti valikoimaa, varsin rohkeitakin värejä. Kuulemma Milanon ruskea on maailmalla erityisen suosittu.

Suomeen tuonti oli tietenkin hintasyistä melko vaatimatonta, autot yleensä vähemmän varusteltuja ja pienemmillä moottoreilla. Hintahaitari Suomessa uusille oli n. 100 000 markasta ylöspäin, huippumalli yli 300 000 markkaa. Saksassa esim. 280 S maksoi 25 000 DM, 450 SEL 6.9 n. 80 000 DM.

Jälkituontia harrastajille on viime vuosina ollut jonkun verran, muutamia 450 SEL 6.9 mallisiakin. Harrasteautojen hinnat Suomessa ovat kunnon ja mallin mukaan muutamasta tuhannesta 30-40 000 euroon.

Ruosteongelmia tietysti on useimmissa. Tekniikassa kuutosmoottorit ovat ehkä luotettavampia. V-moottoreihin tulee helposti käyntiongelmia Boschin ruikutussysteemeiden häiriöistä. Säädöt ovat vaativia, ammattilaisten puuhaa. Elektroninen D-Jetronic korvattiin mekaanisella K-Jetronicilla vuonna 1976 - K-Jetronic on helpompisäätöinen. Automaattivaihteisto on varsin kestävä.450 SEL 6.9:n hydropneumatiikasta voi koitua kalliita korjauskuluja.

Koko 116-sarjaa valmistettiin yhteensä 473 000 kpl, yli puolet 6 -sylinterisillä rivimoottoreilla, 450 SEL 6.9 vain 7380 kpl.

Teksti: Jouko Seppälä
Kuvat: Daimler AG
Julkaisu: Juha Kohvakka

Teksti edustaa klubin jäsenen käsitystä historiasta, eikä Suomen Mercedes-Benz Klubi ota sen oikeellisuudesta vastuuta.

  • Ylös
  • Tulosta
  • Lähetä linkki artikkeliin sähköpostilla
  • Lisää
  • RSS